Ensimmäinen blogi ja ensimmäinen kirjoitus.

Klassinen ilmiö: suutarin lapsella ei ole kenkiä, on toteutunut täälläkin.
Alustat, tavat toimia ja syy toimia ovat hyvinkin tutut. Kun pitäisi itse raapustaa jotain omasta tekemisestä ja vielä julkisesti, alkaa jännittää.

Kädet hikoilee, pala nousee kurkkuun, lauseet pätkii ja epämukavuus kietoutuu viitan lailla koko kehon ympärille.

Uuuh ja puuh. Ei auta muu kuin astua viitan yli. Tästä se lähtee. Myös jotain hyvää: nyt saadaan käyttäjäkokemuksia blogaamisesta.

kokokuvalta on toivottu tarinoita, tietoa ja terveisiä useita kertoja vuosien varrella. Olemme luvanneet kertoa tarinoita maailmalta, oivalluksia ja ajatuksia, ehdotella ja myös jakaa tekemisiämme niin toteutuksista kuin kulissien takaakin. Ehkäpä tämä on nyt oikea tapa.

kokokuvassa uskomme vuorovaikutukseen. Kuulemme mielellämme mielipiteitä.

Kuulemisiin 🙂